Paikallisuutisia

Riihimäen viikkouutiset kiinnostuivat, kun kuulivat että vanha Kuusniemen talo on herännyt jälleen henkiin ja saanut uudet asukkaat. Viikkouutiset tekivät jutun 16.10 ilmestyneeseen lehteen Villa Kuusniemestä. Pääset lukemaan jutun TÄÄLTÄ (lehtiversio, sivunro 9) tai TÄÄLTÄ (nettiversio)

Vuosi 1951

Kuten aiemmin todettu, 87 vuoteen mahtuu paljon historiikkia. Talon seuraava suuri muutos tapahtui vuonna 1951, kun talon rakennuttaja Elli Kuusniemi myi talon Riihimäen kauppalalle, eli nykyiselle Riihimäen kaupungille. Kauppala keksi talolle oivallisen käyttökohteen, siitä tehtiin aika mittavan peruskorjauksen jälkeen tuberkuloositarkastustoimisto! Oli röntgeniä, hapetusta, laboratoriota..

Moni talolla vieraillut riihimäkeläinen on joskus kertonut käyneensä siellä aiemminkin, sen ollessa tuberkuloositoimisto. Mm. molemmat appivanhempani ovat käyneet tuberkuloositarkastuksessa. Toden totta, eihän sellaisesta ajasta vielä kovin kauaa ole! Myös J:n isoisä on käynyt yleislakon aikaan toimistolla keuhkotarkastuksessa. Isoisä kertoi, että terveysisar oli ollut oikein mukava, oli kehunut, että teillä keuhkot vertaansa vailla :) Tämä oli siis vuonna 1956, jolloin Suomessa oli yleislakko käynnissä.

Alkuperäiset pohjakuvat saavat nyt seurakseen seuraavat kuvat vuodelta 1951, sekä rakennusluvan joka on aikanaan haettu toimistolle.

Vuosi 1926

Oman kodin historiasta on tullut itselle vähän pakkomielle. Sen selvittämiseen ja tutkimiseen on kulutettu aikaa. Selvitetty, pohdittu, soitettu ihmisille, lähetetty kirjeitä tuntemattomille, kolpattu kirjastossa ja käyty jopa hautausmaalla asti tutkimassa hautoja. Aivan suunnattoman mielenkiintoista!

On hienoa huomata, kun talolla on oma tarinansa. Se on rakennettu vuonna 1926, joten 87 vuoteen mahtuu paljon kerrottavaa.

Talon on alun perin rakennuttanut vuonna 1926 riihimäkeläinen kansakoulunopettaja Elli Kuusniemi. Ellin aviomies Jalmari oli juuri kuollut edellisenä vuonna 1925. Hänellä oli kaksi pientä lasta, tyttö 2-vuotta ja poika vuodenikäinen. Poika ei koskaan ehtinyt isäänsä nähdä, sillä hän on syntynyt 17.7.1925 ja Jalmari-isä ehti kuolla muutamaa kuukautta aiemmin 26.5.1925.

En tiedä onko kohtalo puuttunut peliin, mutta jos tarkastelee noita kyseisiä päivämääriä, niin tutut niissä saattavat huomata yhtäläisyyksiä.. 17.7 on nimittäin J:n syntymäpäivä ja 26.5 on meidän hääpäivämme. Pelottavaa.. ja samalla kuitenkin miettii, että ehkä tämä on tarkoitettu näin.

Tässä teille nähtäväksi talon alkuperäiset pohjapiirustukset aina vuodelta 1926.

Oma koti - osa I

Tässä tarinaa miten kaikki alkoi..

Se oli keväinen päivä, oikeastaan oli vielä kylmäkin, kesään oli aikaa. Töiden jälkeen poikkesin kurkkaamaan taloa, jonka näin puolivahingossa etuovi.com:sta aiemmin päivällä. Ajaessani paikan päälle olin ihmeissäni, en ole koskaan nähnyt taloa, vaikka se on aivan nurkilla, lähellä ruokakauppaa jossa käymme usein. Ei minkäänlaista mielikuvaa, vain netissä olleet kuvat.

Pääsin paikan päälle, löysin talon. Oho, onpa se iso! Ja ehkä jopa vähän pelottavan näköinenkin ensi silmäyksellä.. Mutta kuitenkin kaunis ja mystinen. Sillä on varmasti monta tarinaa kerrottavana.  Istuin autossa, katselin paikkoja kuin pahinkin naapurikyttääjä. Mielessäni alkoi pulputa ideoita ja suunnitelmia.. Äääääh, turhaan – ei me tätä kuitenkaan osteta! Hintakin on aivan posketon, ei ikipäivänä!

Niistä ideoista ja ajatuksista se sitten lähti. Huimasti alakanttiin oleva tarjous tehtiin toukokuun lopulla, kaupunki vastasi kuukautta myöhemmin myöntävästi ja kauppoja päästiin hieromaan elokuun alussa. Ja nyt se on meidän. Meidän ihana oma koti!

Noh, totuushan on että tällä hetkellä koko paketti on kuin pommin jäljiltä. Purkutyöt käynnistyivät 1,5 kuukautta sitten ja jatkuvat edelleen. Mutta voiton puolella ollaan niiden suhteen. Kohta päästään rakentamaan jo uuttakin! 

Tervetuloa kurkistamaan miten projektimme etenee tästä lähtien ja jättäkää ihmeessä kommentti käynnistänne!

To be continued…

Äitienpäivä

Äitienpäivästä on jo aikaa vaikka kuinka (apua, joo tiedän; postaukset valuu jossain jälkijunassa..) :) mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan..

Eli lisää juttua äitienpäiväkakusta. Ensinnäkin ei ihan kaikki mennyt taas putkeen, aina sitä unohtaa, että jos ei ole koko oma keittiö pakattuna mukaan, kun on menossa leipomaan vieraaseen keittiöön, niin jotain uupuu.. Vaikka meidänkin äiti onkin leivontaihmisiä, niin liivatteet, pursottimet, tyllat, vaniljakreemijauheet jne.. eivät kuulu äidin ruokakaappiin. Tosin nyt liioittelin. Kyllä oli liivatetta. Ja vielä avaamaton paketti. Parasta ennen –päiväys oli nähty 1,5 vuotta sitten. Hmm.. Mutta hei! Otin riskin ja hyvin tuntui toimivan. Pursottimen virkaa sai ajaa 2 litran minigrippussi ja saksilla leikattu reikä. Aika hauska siitä tuli, tai ainakin erilainen mitä olin kuvitellut..

Pidemmän aikaa olen jo tuskaillut erilaisten kakkupohjien kanssa, mutta nyt löytyi kyllä kaikkien kakkupohjien äiti! Tätä tulen varmasti käyttämään jatkossakin.

Voi-sokerikakkupohja:

2,5 dl hienosokeria

200g voita

4 kk tai 3 isoa munaa

3dl erikoisvehnäjauhoja

3,5tl leivinjauhoja

2rkl maitoa (ei pakollinen)

Kakun sisään tuli kinuskinen kermatäyte vadelmien kera. Päälle vielä kinuskikuorrutus ja kermapursotuksia